Ensimmäisenä vuorossa on koiramme Jekku.
Jekku on syntynyt 7.6.2011 Vihdissä. Jekku (eli Nakku, Nakki, Nakke, Jeksu, Peksu ym..) on puoliksi cockerspanieli ja puoliksi tiettävästi afgaaninvinttikoira. Selailin netistä myytäviä koiria tarkoituksenani ostaa puhdasrotuinen cockeri (isäni perheellä on punainen narttu, Melli), mutta nähtyäni ilmoituksen vahinkopentueesta, jonka emo on spanieli mutta isästä ei ole tietoa, suli sydämeni täysin. En ajatellut ottavani sekarotuista koiraa, sillä haaveenani oli käyttää koiraa näyttelyissä ja mahdollisesti jalostuksessa. Vaan niinpä lähdimme elokuussa 2011 Vihtiin hakemaan pientä mustaa otusta.
Aluksi luulimme, että myös isä on jokin pienempi koira, mutta kun Jekku vain kasvoi kasvamistaan, tajusimme että sen isä ei olekaan aivan pieni. Jonkin aikaa rotuja arvuuteltuamme laittoi kasvattaja viestiä, jossa hän kertoi, että isä voisi mahdollisesti olla afgaaninvinttikoira. Ja olen aika satavarma, että näin on. Olen lukenut rotumääritelmiä afgaanista, ja suurin osa varsinkin luonteenpiirteistä sopii Jekkuun kuin nakutettu. Afgaanit ovat muun muassa lojaaleja omistajalleen, mutta joskus niiltä vain "häviävät korvat", eli kun löytyy jotain mielenkiintoista, saattaa afgaanit lähteä omille reissuilleen pitemmäksikin aikaa. Siksi Jekkua ei voikaan pitää päiväsaikaan vapaana, sillä vaikka asummekin maalla, liikkuu ohitsemme useita autoja päivässä. Autojen perään Jekku on aivan hullu, ja jahtaisikin niitä kai maailman tappiin saakka.
Karvapeite Jekulla on aivan puoliksi cockeria ja puoliksi afgaania. Paksu musta turkki, joka on hieman karkea ja kihartuu jaloista sekä korvista tulee spanielilta, ja sileä selän karva, pitkä piiskamainen häntä sekä karvattomat kohdat etutassuissa tulee afgaanilta. Myös "hiukset", jotka kasvavat päälaelta, ovat peruja vinttikoiralta, mutta spanielin piirteiden sekoittuessa joukkoon ei tukka kasva niin pitkäksi kuin afgaanilla, vaan kasvaa kiharana ylöspäin. Siksi Jekku onkin hyvin hassun näköinen, jos tukan jättää trimmaamatta.
Ennen aikuisikää Jekku tuli kaikkien ihmisten sekä koirien kanssa toimeen, mutta nyt aikuistuttuaan se on hyvin tarkka siitä, ketä laskee luokseen. Vieläkin kaikki koirat ovat sen ystäviä, mutta ihmisistä se ei niinkään piittaa. Se myös vartioi omia luita ja lelujaan tarkasti, ettei kukaan vaan yritä viedä niitä. Vahtivaisto sille on kehittynyt sen jälkeen, kun muutimme omaan taloon. Toisaalta on hyvä, että Jekku haukkuu ja ilmoittaa kun vieraita saapuu, mutta toisaalta pelkään, että se lokaisee pahaa-aavistamatonta vierasta, vaikkei se puremalla ole ketään koskaan purrut. Olen kuitenkin varmuuden vuoksi sanonut vieraille, että älkää koskeko koiraan, ettei se vaan tee mitään. Omalle väelle Jekku on kuitenkin kuin eri koira, saadessaan huomiota ja rapsutuksia heittäytyy se maahan makaamaan selälleen, tassut taivasta kohden.
Kaikista vaikeuksista huolimatta Jekku on maailman paras ja minulle sopivin koira, josta en voisi luopua mistään hinnasta. Luulen, että Jekku tottuu myös vauvaan ajan myötä - onhan se tottunut kaikkiin kissoihinkin :)
Jekku valppaana
Jeke uimassa
<3 ..
Valitettavasti paremmat kuvat ovat toisella koneella.
Ensi kertaan..
Ellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti