Ei vieläkään!

Vauva tuntuu olevan hieman kärsivällisempi kuin äitinsä, mikäs siellä lämpimässä on oleskellessa. Tänään viikkoja on 40+6, huomenna pitäisi varata yliaikaisuustarkistus. Kuitenkin enää viikko ja päivä, kun murunen on viimeistään täällä.

Tänään käyty neuvolassa, sf-mitta on 41cm, mutta terkkari sanoi luulevansa, että vauva mahtuu syntymään hyvin, sillä se on niin alhaalla ja lähtökuopissaan. Vauvan sykkeet olivat hyvät, oma verenpaineeni vähän korkea ja painoni oli tippunut kilon kolmessa päivässä.

Tylsiä, kuvattomia päivityksiä, mutta nyt ei ole oikein mielenkiintoa mihinkään.







Ellu

Täällä vielä..

..yhdessä koossa!

Voi vauva kun antaa odottaa itseään. Viimeiset kaksi yötä olen nukkunutkin kuin tukki, eikä ole tietoakaan lähestyvästä synnytyksestä. Josko tämä olisi tyyntä myrskyn edellä? ;)








Ellu

Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä

Kotiuduin juuri neuvolasta. Tänään on siis viikkoja 39+3, ja koko viime yön ja tämän aamua on supistellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Neuvolatäti päätti katsoa kohdunsuun tilanteen, ja siellä onkin kaula hävinnyt ja suu on 3cm auki. Oli sitä mieltä, että lähtö olisi tänään tai huomenna. Tiedä häntä.. :) Sf-mittakin oli pudonnut viimeviikkoisesta, ja vauvan pää tuntui hyvin alhaalla. Verenpaineet ovat vähän koholla. Jännittävää!

Olisko tää viimeinen mahakuva? ;)

39+0

Kääk.

Tasan viikko laskettuun aikaan, joka ei kylläkään vielä kerro mitään. Voihan olla että vauva antaa odotuttaa itseään vaikka kaksikin viikkoa yli. Uskon kyllä, että kärsivällisyys palkitaan..

Onneksi tämä viikko on kulunut nopeasti, olen toiminut äitini apulaisena (lue: istunut sohvalla, juonut kahvia ja höpöttänyt) hänen maalatessaan taloamme. Enää lastenhuone ja kaksi makuuhuonetta ovat maalaamatta. Talo näyttää aivan erilaiselta kuin viikko sitten. Teen postauksen kunhan saan siivottua täällä.. :)

Tänään lähdin melkein heti herättyäni viemään naapurin poikaa kaupunkiin, jossa hänellä oli vielä viimeinen ajotunti, ja sen jälkeen inssi. Läpi meni, ja minäkin sain oman hovikuljettajan - siksi aikaa kunnes innostus laantuu..

Nyt odottelen isäntää kotiutuvaksi töistä, jos tässä vaikka innostuisi lähteä käymään jossain.








Ellu

Ajatukset toisaalle

Heipä hei.

Aamulla oli taas neuvola, huonosti nukutun yön jälkeen teki tiukkaa herätä vaikka aika olikin vasta klo 10. Neuvolassa ei mitään uutta, turvotusta on paljon, mutta sf-mitta ei ollut enää noussut, joten ei ole syytä mennä synnytystapa-arvioon. Onneksi neuvolatätimme on kätilö, joten uskallan luottaa häneen lähes täysin. Seuraava aika varattiin ensi alkuviikkoon - mikäli ollaan vielä yhdessä kasassa silloin. Odottelu on hirveää, varsinkin kun kaikki kaverit tuntuvat synnyttäneen aivan tässä pienen ajan sisällä. Isäntäkin lähti juuri naapuriin varpajaisiin.

Sain tänään siivottua koko kämpän, ja hetken aikaa tämä näyttääkin taas kivalta, kunnes koira tulee sisälle kuratassuineen ja kissat tiputtavat pöydiltä kaiken alas. Jo nyt keittiön lattia on täynnä valkoisia tassunjälkiä, joku kissoista oli käynyt ulkona maaliastiassa ja juossut heti takaisin sisälle. Vaan onpahan jotain tekemistä täälläkin.

Paras ystäväni kävi tänään meillä kylässä, syötiin, juotiin liikaa kahvia ja naurettiin kunnolla pitkästä aikaa. Vaikka välimatkaa ei ole kuin se 30km, tulee silti nähtyä häntä liian harvoin. Hän käy koulussa ja töissä, ja itse en nykyisin saa persausta ylös sohvasta että pääsisin käymään hänen luonaan. Josko tilanne helpottaisi vauvan synnyttyä, ystävästäni tulee lapsen kummi.

Nyt taidan kaivaa jääkaapista suklaalevyn ja katsella telkkaria (mikäli enää uskallan, Salkkarit loppui liian jännään paikkaan!) sen aikaa kun sauna lämpiää ja käydä ajoissa nukkumaan.

Vanha kuva mutta Rakkain Ninnu <3

Ellu

Sellaista elämä on..

Tällaisia mietteitä tänään.

Ellu

Odottelua

En jaksaisi odottaa enää yhtään! Eilen tuli viikkoja täyteen 38+0, ja vauva voi siis syntyä millä hetkellä hyvänsä. Tosin olen itse syntynyt neljä päivää yli lasketun ajan, ja neuvolassa kerrottiinkin, että usein se voi antaa osviittaa omasta synnytysajankohdasta. Hoitaja myös kertoi, että synnytys on monesti samanlainen kuin oma syntymä, eli minulla tuskin tulee kiirettä synnyttämään, vaikka supistelisikin - äitini on koittanut saada minua ulos yli vuorokauden..

Miun varpaat on hävinny.. 

Onneksi pikkuveljeni, sekä isäni koira tulivat meille viikonlopuksi, onpahan jotain vähän rutiineista poikkeavaa tekemistä, kun saa veikkaa paapoa.. Olenkin vitsaillut, että meille tullessa veljeni on kuin hotellissa - pyllyn pyyhkiminen taitaa olla ainut, mitä tarvitsee itse tehdä. :D Pojilla on menossa Ladan kunnostusprojekti, ja eilen he saivatkin sen käyntiin. Tänään taitaa olla siis peltorallia luvassa, pellotkin kun on puitu jo viime viikolla. Äiskäkin lupasi tulla tekemään lisää pientä pintaremonttia, mutta meidän kodistamme teen myöhemmin postauksen erikseen.

Veikka ja Lada viime keväänä

Ihanat rakkausystävät! <3

Hyvää harjoitusta vauvan varalle kannella 

kissoja ympäriinsä pitkin päivää :D

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Ellu

Elämäni hevoset

Tässä kotona olemisessa (kasvan varmaan kohta sohvaan kiinni) on omat hyvätkin puolensa. Ehtii selata vanhoja valokuvia ja muistella menneitä. Ajattelin tehdä nyt postauksen hevosista, jotka ovat saaneet minut huonojenkin päivien jälkeen aina vaan jatkamaan raskasta, mutta sitäkin rakkaampaa harrastusta.

Aloitin ratsastuksen muistaakseni vuonna 2000 Ratsastuskoulu Hubertuksessa. Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin, oli ihana pilkullinen ruuna Filuri (s. -87, k. -09).

Filuri <3

Ensimmäiset vuodet hujahtivat nopeasti, ja ensimmäinen hoitohevoseni oli tanskalainen, vuonna -88 syntynyt pv-tamma Tove (joka näemmä onkin lopetettu tänävuonna). Tovea hoitaessani opin ottamaan itse vastuuta (niinkin suuren vastuun, jonka kahdeksanvuotias voi saada..) eläimestä ja sen hyvinvoinnista.

Tove <3 (kuva kopioitu Sukupostista)

Toven jälkeen sain hoitoponikseni pienen ja pippurisen Ramon -ponin (s.-92 Hollannissa). Ramonin kanssa opin hyvin määrätietoiseksi, sillä poni ei ollut mikään helpoin hoidettava, vaan temperamenttia siltä löytyi vaikka se pohjimmiltaan olikin kiltti. Ratsastaessa Ramon oli hyvin reipas ja todella hyvä hyppääjä. Meninkin Ramonilla ensimmäiset estekilpailuni, joissa muistaakseni putosin ainakin kaksi kertaa. 

Ramon <3 (taustalla June -poni)

Tämän jälkeen taisin saada hoitohevosekseni ison kimon ruunan, Californian eli Kallen (s. -84). Kalle oli maailman kiltein hevonen, eikä sen kanssa ollut muita vaikeuksia kuin se, että suitsia laittaessa se nosti päänsä korkeuksiin. Sain kuin sainkin silti joka kerta laitettua sen kuntoon tunnille. 

Kalle <3 (kuva kopioitu Sukupostista)

Kun Kalle myytiin, hoitelin milloin mitäkin hevosta, eikä minulla ollut "vakkaria", ennen Elämäni Hevosta, Sirkkua. Radost RUS, eli Sirkku (s. -93 Venäjällä) on punarautias pv-tamma. Sirkku ei ollut Hubsilla ollessaan monenkaan ratsastajan suosiossa, sillä se ei koskaan antanut mitään ilmaiseksi, vaan sitä oli pakko ratsastaa oikeasti, jos siitä halusi saada jotain irti. Myöskään hoitaessa se ei ollut helpoin tapaus - tammamaiselle päälle sattuessaan se näytti oikeasti niin hapanta naamaa, että harva uskalsi siihen koskea. En tiedä mikä hevosessa viehätti, mutta rakastuin siihen ensisilmäyksellä. Kävimme Sirkun kanssa muutamissa kisoissakin, vaihtelevin tuloksin. Toisena päivänä Tamma ylitti leikiten isommatkin esteet, ja seuraavana se kielsi polvenkorkuisille - ensin laukattuaan täysillä kohti estettä. Muutamat kuperkeikat tuli neidin kanssa vedettyä, mutta se ei haitannut. Maastossa Sirkku oli elementissään, mikäli puskassa ei vaaninut sapelihammastiikereitä tai muita vastaavia. Kouluradalla siitä ei paljoa irti saanut, taisi hiki valua ennemmin ratsastajalta kuin hevoselta. Silti Sirkussa oli sitä jotain, ja vieläkin muistelen päivittäin kaiholla yhteisiä aikojamme. Tamman kanssa ei koskaan ollut tylsää.

Paras Sirkku <3

Sirkun ohella ja jälkeen on tullut tavattua useampiakin toinen toistaan upeampia hevospersoonia. 

r. Almos, s. -91

r. Chin-Chin, s. -97

t. Surprise, s -92

o. Lennon Ronski, s. -91

t. Windhills Joyful, s. -99

t. Grenada, s. -02

r. Elrik, s. -98

r. Nopsa-Poika, s. -91

r. Hubert II, s. -98

r. Tähti-Juoksu, s. -93,

Sälliä pääsen ratsastamaan taas

heti, kun olen toipunut synnytyksestä!

(kuva kopioitu Sukupostista)

Sekä monet muut rakkaat karvakorvat, joita en tullut tässä tekstissä maininneeksi, sillä muuten kirjoittaisin tätä vielä huomisen puolellakin. Kuitenkin jokainen tuntemani hevonen on opettanut minulle jotain, eikä yksikään päivä hevosten kanssa ole samanlainen. Se onkin yksi syy, miksi hevosharrastus on vienyt mukanaan. Jotain vikaa täytyy löytyä myös korvien välistä, jotta päivästä toiseen jaksaa mättää p*skaa, syöttää, juottaa ja liikuttaa hevosta ja tuhlata kaikki rahansa ja aikansa hevosiin. Kuitenkin tunne, jonka voi silloin tällöin saavuttaa kun onnistuu hevosen kanssa ratsastaessa, raveissa, tai muuten vain jossain tärkeässä, korvaa kaiken ja antaa lisävoimia jatkaa eteenpäin.

En malttaisi odottaa enää hetkeäkään, että pääsen takaisin hevosen selkään. Toivottavasti palaudun synnytyksestä pian ja pääsen kasvattamaan kuntoani. Vaikkei minulla ole omaa hevosta, on ystävilläni hevosia ratsastettaviksi viikon jokaiselle päivälle - ja vähän ylikin.

Ellu

Neuvolakäynti

Täytyy kirjoittaa tämän päiväisestä neuvolakäynnistä nyt samaan syssyyn, tai muuten unohdan kaiken.. :)

Tänään on siis viikkoja 37+5, ja sf-mitta huiteli 38cm korkeudessa! Täällä ollaan siis varauduttu jättiläiseen, neuvolatätikin epäili poitsun olevan yli neljäkiloinen. Ei mikään ihme, isänsä on painanut 4400g syntyessään. Pää oli mahtunut kiinnittymään hyvin, eikä oikeastaan enää heilunut, joten tarvetta synnytystapa-arvioon ei tällä hetkellä ole. Jos mitta on kasvanut vielä ensi viikolla (nyt oli kasvanut kahdessa viikossa 4cm..), varataan aika ultraan. Mitta on kuitenkin korkeimmillaan juuri ennen kuin maha laskeutuu.

Painoa oli tullut vieläkin 800g/vko, mutta turvotukset tuovat siihen oman osansa. Olen joutunut käyttämään tukisukkia jo jonkin aikaa, mutta jalat eivät ole ainoat mitkä turpoavat, vaan turvotusta on ihan joka puolella. Toivottavasti poika syntyisi pian, tämän mamman voimat alkavat olla kohta lopussa.. Etenkin pää kärsii tästä tekemättömyydestä. Minulla on ollut muutamia kipeämpiä supistuksia, ei mitenkään säännöllisiä, ja muutama sukkapuikkomainen kipu alavatsassa. Voi olla, että poika syntyy joko huomenna, tai kuukauden päästä!

Verenpaineeni ovat kestäneet samoissa lukemissa, ja vauvan sykkeet olivat noin 130, mitä ne ovatkin olleet alusta saakka.

Täytyy ruveta kaikin keinoin häätämään vauvaa ulos - tosin luulen, että se syntyy heti, kun lopetan stressaamisen.. :)





Ellu

Elukat esittelyssä osa 6, Moona :)

Moody Moon eli Moona on syntynyt 12.5.2004 ja on rodultaan shetlanninponi. Valitettavasti Moonaa ei kuitenkaan saa kantakirjattua, sillä sen isällä ei ollut jalostusoikeutta. Moona tuli minulle vuonna 2009 serkkuni äidiltä. Moona on hänen oma kasvattinsa, ja hänen poninsa varsa. Olenkin hoitanut Monskia jo aivan varsasta saakka.

Säkäkorkeutta Moonalla on alle metri, mutta ego on sitäkin suurempi. Vaikka useimmiten poni on kiltti ja kuuliainen, ei se tee mitään ilmaiseksi, ja tuntuu itse tajuavan, milloin on parempi käyttäytyä, ja milloin se ei ole niin välttämätöntä. 

Tällä hetkellä Moona asustelee tallilla, jossa työskentelin ennen raskauttani, mutta suunnitelmissa olisi tuoda poni kotiin, mahdollisesti jo tämän vuoden puolella. Moona käy tunneilla, ja onkin hyvin pidetty tuntilaisten keskuudessa pienestä ilkikurisuudestaan huolimatta. Olen kuitenkin harkinnut ottavani isomman hevosen tähän kotiin, jotta pääsisin itse ratsastamaan. Sen vuoksi ajattelin ottaa poninkin kotiin, seuraponiksi, sekä ajoon. Moona on kuitenkin ajo-opetettu, ja minulle tullessaan sillä ajettiinkin muutamaan otteeseen, mutta kärryjen puutteen vuoksi sekin on jäänyt.. Olisi myös hienoa astuttaa Moona, ennen kuin se alkaa olla liian iäkäs. Saa nähdä, tuleeko suunnitelmani toteutumaan.

Mamin ihanin Möönis <3

Ellu

Elukat esittelyssä osa 5, pennut :)

Kolme pientä kissanpentua syntyivät 6.6-13. Olin onneksi varannut makuuhuoneeseen pahvilaatikon ja pyyhkeitä, sillä tiesin Mussun synnyttävän lähipäivinä. Olin siskoni kanssa keittiössä tekemässä ruokaa, kun Mussu tuli viereeni maukumaan. Vitsailin siinä, että älä nyt vielä synnytä, minulla on ruuanlaitto kesken. Vaan kun kävelin olohuoneeseen tuli kissalta vedet ulos ja käveltiinkin sitten suoraan makuuhuoneeseen. Siskoni lähti hakemaan kaveriamme "kätilöksi", hänellä oli kokemusta kissojen synnytyksestä.

Noin puoli tuntia vesien menon jälkeen syntyi ensimmäinen, punainen poikakissa. Mussu ymmärsi onneksi itse purra napanuoran poikki, ja alkoikin pesemään pentua, joka hyvin nopeasti tajusi alkaa imemään. Seuraavan, mustavalkoisen, pennun synnytys kesti yli kaksi tuntia, ja syntyessään se oli niin iso, että Mussu oli aivan voimaton. Pennun kalvot jouduttiin puhkaisemaan, mutta hetken hengähdettyään Mussu alkoi pestä myös tätä pentua. Ison pennun jälkeen ajattelimme itse syödä välillä. Kävin kuitenkin vielä katsomassa pesuetta, ja yllätyksekseni Mussu oli saanut viimeisenkin pennun synnytettyä. Myös tämä harmaa pentu löysi heti tissille ja rupesi syömään. 

Onneksi Mussulla on hyvä äidinvaisto, ja se onkin hoitanut pentunsa oikein mallikkaasti. Ensi viikolla pennut olisivat luovutusikäisiä - 12 viikkoisia - mutta en raaski niistä luopua, sillä ne mahtuvat hyvin elämään täällä maalla. Kaikki pennut ovat poikia, jotka toki leikkuutan heti, kun 6kk tulee täyteen. Pojat ovat kovia leikkimään ja riehumaan, mutta ovat myös todella ihmisläheisiä ja tykkäävät olla paijattavana. 

Rytmiryhmä viime viikolla

Kössi pienenä

Nössö pienenä

Ruuti pienenä

Ellu