Äitini oli luvannut minulle 18-vuotislahjaksi kissan, ja sattumoisin vielä muutama tästä pentueesta oli vapaana. Kävimme katsomassa kissoja, ja silloinen "Hiilinenä" valloitti sydämeni. Sissillä oli kaulassaan verestäviä haavoja, joten se täytyi tarkistuttaa eläinlääkärillä ennen kotiuttamista. Merkkejä loisista tai taudeista ei kuitenkaan löytynyt, joten syynä oli oletettavasti toisten pentujen leikin tiimellyksessä raapimat haavat. Vielä aikuisiälläkin Sissi on herkempinahkainen kuin muut kissani, ja saakin olla tarkkana ettei neiti vain pääse tulehduttamaan haavojaan.
Aluksi Sissi oli vain sisäkissana, mutta muutettuamme maalle olen uskaltanut laskea sen ulos. Neiti ei onneksi lähde pitkälle omalta pihalta, ja tuleekin aina kutsuttaessa luokse. Hieman mustasukkainen Sissi on uusista pennuista, mutta alkaa pikkuhiljaa tottua niihin.
Sissi on "yhden ihmisen kissa", eli vaikka se onkin hyvin kiltti, ei se välitä vieraista ihmisistä, eikä kerjää heiltä huomiota tai pidä rapsutuksista. Minun perässäni se sen sijaan kulkisi vaikka maailman tappiin saakka. Sissi on mamman oma pieni prinsessa (5kg ehtaa kissaa - eläinlääkärikin kehui komean kokoiseksi KOLLIKSI). <3
Kurrnauskis!
Ihmettelyä..
Kaunis prinsessa <3
Ellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti